Viime viikkoina olen kerrannut tätä vuotta. Miettinyt, miten olen muuttunut ja millaiseksi haluan kasvaa.

2017 oli minulle hyvän mielen vuosi. Keskityin erityisesti mieleeni. Meditoin, joogasin, pidin somelomaa, opettelin tunnistamaan stressioireita ja hallitsemaan stressiä, ylitin itseni viikon vaelluksella ja vietin omaa aikaa. Vuotta myöhemmin mieleni voi paremmin. Olen tyynempi, onnellisempi, kevyempi ja tunnen itseni ja rajani paremmin. Hahmotan vähän selvemmin, minne olen menossa. Olen tasapainossa.

Ensi vuosi saa luvan olla hyvän olon vuosi. Nyt kun mieleni on jokseenkin tasapainossa, aion panostaa kehoon – laiminlöin sitä tänä vuonna liian usein. Yöunet jäivät usein tyngiksi ja kaikki muut projektit menivät oman kehon edelle. Söin liian usein mitä sattuu.

Oikeastaan otin jo varaslähdön. Kävin joulua edeltävällä viikolla kipuilevan selkäni takia vihdoin työterveydessä ja varasin ajan hierontaan. Olen myös kuulostellut, millainen ruoka minulle sopii ja miten saisin ujutettua liikunnan isommin osaksi arkeani. Meditointia jatkan, samoin päiväkirjan kirjoittamista ja lukemista, sillä ne tekevät hyvää mielellw ja luovuudelle.

Mitä muuta? Aion (tällä kertaa ihan oikeasti) opetella sanomaan ei ja erinäisten projektin sijaan panostaa tärkeimpiin. Yksi niistä – innostavin – on Annikan kanssa yhdessä ideoitu ja luotu Sunnuntaimedia, joka avautuu 1.1.2o18. Siitä olen haaveillut pitkään. Vaikka oman blogin pitäminen on kiehtovaa, yhdessä tekeminen innostaa tällä hetkellä enemmän. Siispä vuoden vaihteen jälkeen juttujani kannattaa seurata Sunnuntaimedian Facebook-sivuilta tai Instagram-tililtä. Sinne on tulossa tekstejä useammin kuin tähän blogiin tämän syksyn aikana.

Suunnittelen myös osallistuvani joogaretriittiin tai kahteen, viettäväni vielä enemmän aikaa yksin ja rauhoittavani arkea, että pysyn itse perässä. Ennen kaikkea aion olla enemmän läsnä, hetkessä.

Ensi vuonna laitan itseni etusijalle. Ja vaikka se ehkä kuulostaa itsekeskeiseltä, se on oikeasti kaikkea muuta. Kun voin itse hyvin, voin olla paljon enemmän myös läheisilleni. Kun saan viettää aikaa itsekseni, pystyn keskittymään paremmin myös läheisiini. Kun liikun, olen energisempi ja iloisempi. Kun meditoin, olen lempeämpi ja tyynempi. Kun rustaan ajatuksiani muistivihkooni, ymmärrän paremmin itseäni, enkä siis ärsyynny tai turhaudu yhtä helpolla.

Siksi itsensä laittaminen etusijalle on tärkeää. Kun panostaa itseensä, voi olla muillekin paljon enemmän.

Aion myös aloittaa vuoden mittaisen ostolakon vaatteiden ja kodintarvikkeiden suhteen, ihan vain ravistellakseni itseäni ja tottumuksiani. Mutta jos jotakin ostaisin, ostaisin tällaisia tuotteita kuin kuvissa näkyvän Alpan kaulahuivi*. Se on kotimainen, ekologinen, laadukas ja juuri niin pehmeä kuin huivin kuulukin olla. Saman sarjaan kuuluva ihanan muhkea maksihuivi kiinnostaa myös – se suojaisi talven viimoilta ja niiltä päiviltä, kun ei tee mieli hymyillä vastaantulijoille, vaan hautautua huivin suojiin piiloon.

*Huivi saatu Alpalta

Kuvat – Tiia Leppäkoski

Posted by:Reetta V.

Kauniissa Suomen Turussa asuva pöytälaatikkorunoilija, intohimoinen valokuvaaja ja markkinointiviestinnän ammattilainen, joka rakastaa hyvää ruokaa, pehmeää kahvia, värikkäitä matkoja, joogaamista sekä unelmien tavoittelemista.

4 thoughts on “ Vuoden viimeinen päivä ”

  1. Ah, sun suunnitelmat kuulostaa niin täydellisiltä. Tuun tänne aina kurkkimaan inspiraatiota kun unohdan itse pitää itsestäni huolta. :D

  2. Kivoja ja fiksuja ajatuksia alkaneelle vuodelle- listasin itsekin läsnäolon yhdeksi tämän vuoden keskeisistä tavoitteista. Hirmuisesti onnea myös uuteen blogiprojektiin- on niin ihana nähdä kun ihmiset ottavat rohkeasti askeleita kohtia unelmiaan! <3

    1. Läsnäolo on kyllä niin hyvä tavoite. Ja iso kiitos, Sunnuntaimedia on kyllä unelma, jota kohti on kannattanut ottaa askeleita!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *