Ajatuksia

Tämä ja viime vuosi

Yhtenä päivänä asiakaspalaverin jälkeen viime vuoden puolella tulin kotiin, sujautin pyjaman päälle ja tohvelit jalkaan, rojahdin sohvalle ja nostin ison tyynyn selän taakse niin, että voin työskennellä jossakin makuu- ja istuma-asennon välimaastossa. Nostin läppärin syliin ja aloin naputella sähköposteja, tämän vuoden ensimmäistä artikkelia yrityksen sivuille ja yhtä ohjeistusta asiakkaalle avuksi.

Pitäisi työskennellä useamminkin juuri näin. Etenkin tällaisina päivinä, kun kurkussa rohisee, silmät tuntuvat hyvistä yöunista huolimatta hiukan raskailta, eikä mistään tahdo löytyä voimia olla sosiaalinen.

Pitäisi kai tehdä uudenvuodenlupauksia. Kaikki muutkin tuntuvat niitä tekevän. Enemmän liikuntaa, vähemmän kiloja, uusi työpaikka, uusi asunto, uuden kielen opettelu, vegaaniksi alkaminen, ainakin kolme ulkomaanmatkaa ja vaikka mitä muuta.

Eih, en vain jaksa vielä. Viime vuonna moni pitkäaikaisista tavoitteistani täyttyi, ja etenkin syksy asunnon ostamisen, muuton ja muiden juttujen myötä oli melkoista menoa. Nyt pitää pysähtyä, olla hetki tässä. Istua alas risti-istuntaan, vetää keuhkot täyteen ilmaa ja puhaltaa sitten pois. Kuunnella ja katsella, missä nyt ollaan ja miltä täällä tuntuu.

Ehkä minun tavoitteeni tälle vuodelle on olla enemmän läsnä ja löytää paikkani tässä hetkessä. Ehkä keskitän ajatukseni isojen tavoitteiden sijaan sisälle päin. Tahdon käpertyä tähän sohvalle ja elämäntilanteeseen, löydän ja luon uudet rutiinit, puran viimeiset laatikot ja laitan taulut seinille. Opettelen, mitä kuuluu laittaa muovinkeräykseen ja mitä ei.

Tahdon katsella iltaisin naapuritalon ikkunoista heijastuvia valoja ja juoda kofeiinitonta teetä, lukea ennen nukkumaanmenoa ja kirjoittaa päivän ensimmäistä kahvia juodessani aamusivuja. Katsellaan niitä isompia tavoitteita sitten jossakin vaiheessa.

Nyt tahdon vain kupillisen kauramaitoon tehtyä kaakaota.

Kuvat – Siiri Saarela

You Might Also Like

No Comments

Leave a Reply