Pääsiäinen oli ja meni. Pietari oli yhä edelleen omalla salaperäisellä tavallaan ihastuttava.

Tämä viikko sen sijaan on mennyt vähän nuutuneesti. Saattaa johtua siitä, että vaikka fyysisesti on jo tullut takaisin, niin henkisesti on vielä jossain aivan muualla. Ehkä Pietarin sokkeloisilla takapihoilla, Nevan varrella paistattelemassa kevätauringon lämmössä, metroasemalla ilmavirran ja ihmisten vietävänä,

sohvalla 1Kaikkein eniten taidan olla vielä Sokos Hotel Vasilievskyn ikkunalaudalla katselemassa kahdeksatta linjaa kulkevia kaupunkilaisia ja miettimässä, millaista olisi asua täällä: kaupungissa, jossa on yhtä paljon ihmisiä kuin koko Suomessa ja jossa lounaan sai parilla hassulla kolikolla, pesukarhun 25 000 ruplalla ja jokaisen ruoka-annoksen smetanalla kuorrutettuna.

Miltä tuntuisi opetella uudet kirjaimet ja uusi kieli, että pärjäisi. Kulkea ruuhka-aikaan metrolla. Nähdä siltojen noston kesäyöllä. Upota syvemmälle kaupunkiin ja sen sokkeloihin.

Haaveilen, ihan vähän ainakin, että joskus vielä asuisin tässä kaupungissa. Vaikka hetken.

Kuvan otti ihana Siiri

Posted by:Reetta V.

Kauniissa Suomen Turussa asuva pöytälaatikkorunoilija, intohimoinen valokuvaaja ja markkinointiviestinnän ammattilainen, joka rakastaa hyvää ruokaa, pehmeää kahvia, värikkäitä matkoja, joogaamista sekä unelmien tavoittelemista.

6 thoughts on “ Fyysisesti täällä, henkisesti siellä ”

  1. Oltiin keväällä Bremenissä, Saksassa ja voi se kaupunki oli just niinku mulle, olin jo ennen reissua inoissani mutta reissun aikana ja sen jälkeen ei ollut epäilystäkään, tuunko uudestaan vaiko en, no tottakai tuun! Olen tykästynyt vahvasti saksan kieleen niin myös se antoi boostia. Olin jopa ennen koko reissua päättänyt muuttaa intin jälkeen sinne ja nyt se halu vain voimistui entisestään.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *