Jattineule 1Yksi parhaista asioista syksyssä on se, että voi monen kuukauden tauon jälkeen taas kääriytyä kaikkiin niihin suosikkineuleisiin, joiden olemassaoloa ei koko kesän aikana ole halunnut tiedostaa. Yhtäkkiä elohopean pudotessa pikkuhiljaa alle kymmenen sitä alkaa taas kummasti haikailla niiden perään ja kiittää onneaan (tai vaatekaappiprojektia), että ne  juuri sillä hetkellä ovat ihan lähellä, kauniisti viikattuna yhdelle hyllylle.

Mikään ei lohduta vilpoisena syysaamuna yhtä hyvin kuin take away -latte ja jättikokoinen neule. Ensimmäinen herättää, kun aurinko ei siihen enää kykene, ja jälkimmäisen sisään voi hautautua niin syvälle, että tuntuu siltä kuin joku halaisi tosi kovasti.

Suosikkineule on kuin vähän hyvä ystävä, joka kulkee matkassa mukana vuositolkulla ja piristää, kun on alamaissa. Vaikka nimittäin kuinka olisi päättänyt, että aikoo tänä vuonna rakastaa syksyä, tulee väistämättä vastaan niitä kolkkoja aamuja, jolloin ei vain pysty. Silloin suosikkineule on todellakin tarpeen ja syksykin tuntuu taas monin verroin mukavammalta.

Myös inspiroivat tyypit, kuten tänään treffaamani Pilkkuun asti -blogin Isa, tekevät syksystä aika innostavan. 

Filippa kTupla-reettaJattineule 2

Kuvat – Tiia Leppäkoski

Posted by:Reetta V.

Kauniissa Suomen Turussa asuva pöytälaatikkorunoilija, intohimoinen valokuvaaja ja markkinointiviestinnän ammattilainen, joka rakastaa hyvää ruokaa, pehmeää kahvia, värikkäitä matkoja, joogaamista sekä unelmien tavoittelemista.

4 thoughts on “ Vähän kuin vanha ystävä ja jälleennäkeminen ”

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *