Elämykset

Pyöräretki ja yö puumajassa

Yhteistyössä Storfinnhova Gård

Kesän parhaat muistot saattavat syntyä tällä pyöräretkellä, ajattelin ennen kuin hyppäsin polkupyörän selkään.

Olin herännyt joitakin tunteja aiemmin riippumatossa Teijon kansallispuistossa, pessyt kasvoni Matildajärven viileässä vedessä, pakannut reppuni ja lastannut pyöräni.

Määränpää oli selvillä: Storfinnhova Gårdin Metsäkylä, sillä mikä irrottaisi arjesta yhtä hyvin kuin yö puumajassa keskellä metsää?

Ei mikään.

Ja kun puhelimesta on akku loppu, eikä muitakaan ärsykkeitä ole lähimailla, voi vain olla ja kuunnella metsän ääniä.

Tai juoda Mathildedalin kyläpanimosta ostettua kesäolutta ja jutella reissukaverin kanssa kaikesta sellaisesta, josta ei osaa arkena jutella.

Aamulla heräämme siihen, kun käki kukkuu jossakin kauempana. Ilma on kostea ja viileä ja kun sitä hengittää keuhkot täyteen, tuntee olevansa täynnä elämää. Metsä näyttää vihreämmältä ja kaikkialla ympärillä on hiljaisuus, jollaista ei kaupungissa koskaan ole.

Aamupalan nostamme esiin Metsänhovi-salin jääkaapista, sillä henkilökunta käy Metsäkylässä vain vaivihkaa ja antaa yöpyjien olla rauhassa. Keitämme kaikessa rauhassa kaksistaan kahvia, voitelemme leivät ja kannamme aamupalamme pihalle, jossa syömme ruokamme vieressä virtaavan puron solinaa kuunnellen.

Tänne voisi jäädä pidemmäksikin aikaa rauhoittumaan.

Tai tulla uudestaan aina silloin kun elämässä tapahtuu liikaa. Haaveilen hetken lumisesta talviyöstä puumajassa, vaikka nyt onkin kesä ja kesästä pitää nauttia. Jotain koukuttavaa on kuitenkin ajatuksessa nukkua täällä talvella, kun ulkona on kylmää ja pimeää. Taidan tehdä sen.

Aamupalan jälkeen pakkaamme taas laukkumme ja jatkamme matkaa takaisin kohti Teijoa ja sieltä Saloa.

Suunnittelemme kulkevamme vasta-avattua rannikkoreittiä, mutta eksymme ainakin kymmenellä kilometrillä heti aluksi.

Poljemme isoa tietä ja pieniä metsäpolkuja, meren vierellä ja keskellä metsää, ohi pienten kylien.

Kotiin päästyäni olen hikinen, likainen ja joka paikkaan sattuu. Silti ajattelen, että tästä pitää tehdä jokavuotinen perinne.

Kuvat ovat minun ja reissuseurani Tiian ottamia

You Might Also Like

2 Comments

  • Reply
    Saara
    07/07/2017 at 00:54

    apua, miten ihana paikka tuonne on päästävä, täydellinen<3

    • Reply
      Reetta V.
      07/07/2017 at 09:27

      Suosittelen ja meen takuulla uudestaan itekin! :)

    Leave a Reply