Portugali

Portugali päästä päähän – roadtrip hiekkarannoilta kaupunkeihin

portugaliEn tiedä, mitä odotimme vai odotimmeko mitään, mutta Portugali yllätti meidät.

Lagosin jylhät rantakalliot saivat meidät haukkomaan henkeämme, Comportan hiekkaranta taas oli kuin suoraan unelmistamme. Evorassa ihastuimme vanhan muurikaupungin kujiin ja luukappeliin, Coimbrassa satoja vuosia vanhaan yliopistoon ja fado-musiikkiin. Porton rappusilla kävelimme itsemme kipeiksi, Lissabonissa rakastuimme miradouroihin ja kapeiden kujien varsilla odottaviin ravintoloihin.

Viinit olivat toinen toistaan parempia, nähtävyydet suurempia ja mahtavampia, ihmiset ystävällisiä, ruoka mutkatonta, kaikkialla kaunista.

Ja koko ajan ympärillämme vallitsi kaikki se historia ja entinen loisto. Sen aisti valtavissa rakennelmissa, vanhoissa kaupungeissa, Sagresin linnoituksessa, Coimbran yliopiston pihalla, Sintran palatseissa, kaikkialla. Kaikki satojen vuosien kerrostumat ja tarinat kaupunkien puistoissa, palatseissa, katedraaleissa, sokkeloisilla kujilla.

Mutta siitäkin huolimatta, että Portugali oli vanhempi, mahtavampi ja näyttävämpi kuin ajattelimmekaan, se ei kuitenkaan ollut mahtipontinen tai pröystäilevä. Valtavien palatsien muureilla kasvoi sammalta, pyykkejä kuivatettiin vanhojen kaupunginosien kujilla, maalipinnat lohkeilivat ja kaikki oli jotenkin sympaattista.

Samaan aikaan kaikkialla vallitsi lempeys, jolla tuo maa ja sen ihmiset ottivat meidät vastaan. Kuin olisimme vanha ystävä.

port-viini-kierros-portossacais-da-ribeira-porto-rantaNämä jäivät mieleen:

Comportan silmänkantamattomiin jatkuva vaaleahiekkainen unelmaranta, jossa meidän lisäksemme auringosta ja Atlantin aalloista nautti vain kourallinen ihmisiä.

Coimbran yliopisto, joka muistutti Tylypahkaa ja sai haaveilemaan opiskelijaelämästä tuossa vanhassa kaupungissa.

Lagosin laguunirannat ja jylhien kallioden keskellä turkoosina hehkuva merivesi.

Sagres ja Portugalin läntisin kulma, jota joskus luultiin maailman päätepisteeksi. Ei ole vaikea uskoa, kun seisoo niemennokassa ja joka suuntaan näkyy vain valtameren tummansininen loputtomuus.

Sopivasti kuivan kirpeät ja öljyiset valkoviinit, kaikki se grillattu kala ja sitruunalla maustetut katkaravut. Joka ikinen pastel de nata -leivos.

Quinta da Regaleiran sokkeloinen puutarha Sintrassa.

carmon-rauniot-lissabonissaporto-tonicSuosikkiravintolat

A Padaria Portuguesan 2,5 euron aamupala, johon kuului sämpylä, kahvi ja tuorepuristettu mehu.

Illallinen hiekkarannalla Comporta Cafessa auringon laskiessa. Kahdelle hengelle jaettavaksi tarkoitettu lautanen grillattuja mereneläviä ja talon viiniä, jota piti ostaa myös kotiin mukaan.

Tasca do Kikon päivittäin vaihtuvat annokset Lagosissa ja isoista ikkunoista näkyvät purjeveneet.

Lissabonissa Alfaman sokkeloisilla kujilla sijaitseva Bistro Gato Parde, jossa söimme reissun parhaat katkaravut ja mehevimmät salaatit.

Viinit Cafe da Garagemissa isoista ikkunoista iltaan pimenevää Lissabonia katsellen.

Taberna Rua das Flores Lissabonissa ja liitutaululle kirjoitetut päivän petiscot eli portugalilaiset tapakset.

Oliiviöljytasting Passeite Taberna Do Azeitessa Coimbrassa.

Reissussa on vaikea sanoa, kuinka syvästi jokin maa tai kaupunki painuu mieleen. Toiset jättävät jäljen syvälle mielen sopukoihin, osa himmenee lämpimiksi muistoiksi.

Portugali ei tainnut ollut minulle niitä maita, jotka tekevät lähtemättömän vaikutuksen, mutta silti huomaan haaveilevani surffileiristä joillakin sen rantakaupungeista.

No Comments

Leave a Reply