Pietari

Pietari – kaupunki, jolla on oma tahto

Talvipalatsi Eremitaasi Pietari

Huomaatko, että tämä kaupunki vie meitä?

Totta se on. Pietari johdattaa kadunkulmalta toiselle, porttikongeista sisäpihoille, puistoon kaupungin keskellä, vielä yhdelle metroasemalle, kanaalin vartta vanhoja rakennuksia ihaillen, siltoja pitkin saarelta kaupunkiin ja takaisin.


On turha päättää itse, sillä kaupunki tekee sen puolestamme.

Pietarin matkaAitoja maatuskojaAllegrolla PietariinPoikaystävä puhuu vieressä työpuhelimeen venäjäksi, minä katselen Nevan yli monen korttelin mittaista Eremitaasia. Joen pohjalla vilahtelee virran mukana huojuvia vesikasveja, rikkinäinen kuohuviinipullo ja kilpikonnan kilpi, joka saavat hieraisemaan silmiä epäuskoisena. Poikaystävä lopettaa puhelun ja me astelemme Pietarin kauneimman sillan ylitse syksyiseen kesäpuutarhaan. Vehreitä piilopaikkoja ja sokkeloisia kujia täynnä oleva puisto on pullollaan sen tarjoamista mahdollisuuksista nauttivia lapsia ja aikuisia sekä niiden lisäksi hääpareja, jotka ottavat kuvia puiston penkeillä, kaarien alla, suihkulähteen reunalla.

On keskiviikko ja Verikirkko on kiinni. Tyydymme ihailemaan sitä ulkopuolelta. Turisteja ei näy, mutta matkamuistokauppiaita on paikalla siitäkin huolimatta. Kojut notkuvat lempeäsilmäisistä maatuskoista, karvahatuista ja meripihkakoruista. Yksi kauppiaista nuokkuu sadetta kestävän takkinsa alla.

Pietarin matka ja blogiHatjapuri ja georgialainen keittiöKesäpuisto / Summer GardenKaalilla täytetty piirakka on lohturuokaa parhaimmillaan. Vielä kun sen saisi lämpimänä, en voisi kuvitella parempaa lounasta koleaan syyspäivään. Kyytipoikana juomme sameanväristä ja aavistuksen hapanta karpalomehua, morsia.

Illalla nautimme georgialaista ruokaa jazzia kuunnellen. Valkoisella kangasliinalla katettu pöytä notkuu herkuista. Kolme puolen metrin mittaista saslikia vievät suurimman osan tilasta. Talon viini tarjoillaan saviruukusta ja maut tuntuvat tutuilta, mutta sitten kuitenkin vierailta. Parasta on pitsaa muistuttava hatsapuri, jonka jaamme pöytäseurueen kesken.

Pietarin nähtävyydet, VerikirkkoIkkuna Pietarissa 1MaatuskakauppiasPietari vie ja viekoittelee, mutta jättää ulkopuolelle. Mietin, miten kokisin tämän, jos olisin yksin, mutta todennäköisesti jäisin vielä enemmän ulkopuolelle. Vain harva puhuu englantia, enkä minäkään toistaiseksi venäjää. Kiitän onneani, että vieressä kulkee poikaystävä, joka puhuu kieltä. Se nimittäin helpottaa asioita: viileän oloiset paikalliset herkeävät hymyyn ja iloiseen nauruun, kun hän puhuu heille.

Kysyn, tunteeko hän olonsa kotoisaksi täällä niin kuin minä tunnen oloni kotoisaksi Pariisissa. Hän vastaa en, mutta epäilen kuitenkin, että yhteinen kieli yhdistää. Hänkin on ehkä ulkopuolinen, mutta askeleen lähempänä kuin minä. Päätän ilmoittautua venäjänkurssille heti ranskan loputtua.

Venäläinen keittiöVladimirsky prospektI love you restaurantSiitä huolimatta, tai ehkä juuri siksi, että olo tuntuu ulkopuoliselta, tekee mieli palata uudestaan Pietariin. Kokea enemmän ja ymmärtää paremmin, päästä lähemmäs. Sillä jotain poikkeuksellisen kiehtovaa tässä kaupungissa on.

You Might Also Like

8 Comments

  • Reply
    Maria/Dejiss
    22/09/2015 at 23:12

    niin ihana teksti !

    itsellä venäjänkieltä kuunnellessa on usein ihan hassu olo. ymmärrän niin paljon (bulgarian kielen avulla), mutta en osaa ollenkaan puhua.. tuntuu kuin ymmärtäis mutta on silti ihan ulkopuolinen. niin kummallista !

    xx

    • Reply
      Reetta V.
      23/09/2015 at 10:57

      Kiitos kovasti ihana! Ja voi ei, taitaa kyllä olla tosi hassu tilanne tuo!

  • Reply
    Sergey
    24/09/2015 at 11:22

    Very beautiful photos! Interesting views of St. Petersburg. I have not seen it so. :)

    • Reply
      Reetta V.
      24/09/2015 at 11:26

      Thanks Sergey! I tried to take as many different kinds of photos as possible, but I’m not sure if I managed to capture all!

  • Reply
    Annika
    26/09/2015 at 11:30

    Hei mää rupeen petraan mun venäjää nii mennää ens keväänä käymää ja aleksei myös!!
    Anskubansku

    • Reply
      Reetta V.
      26/09/2015 at 15:45

      Joo todellakin mennään! Mä lupaan opetella sanoo edes moi ja kiitos siihen mennessä :D

  • Reply
    Viv
    17/03/2016 at 20:17

    Voi vitsi, miten upeita kuvia ja ihanasti kirjotettu reissukertomus – ja sen mitä selailin muitakin tekstejä niin tykkään sun tyylistäsi aivan äyttömästi! :]

    Mä piipahdin just viime viikonloppuna Pietarissa ja niin kaunis kaupunki kuin se onkin, mulle tähän saumaan vähän liian länsimainen: vietin nimittäin syksyn vaihdossa Moskovassa ja voin kyllä suositella myös sitä muutaman päivän kaupunkilomakohteeksi. Paras aika on ehdottomasti touko-kesäkuu ennen kovimpia helteitä.

    • Reply
      Reetta V.
      18/03/2016 at 17:01

      Kiitos tuhannesti kommentistasi Viv! <3 Moskova kyllä ehdottomasti kiehtoo eli sinne siis. Hauska kuulla, että koit Pietarin liian länsimaiseksi. :)

    Leave a Reply