Unelmat

Jos omistaisin vain matkalaukullisen materiaa

Taisin innostua vähän liikaa siivouksen elämänmullistavasta taiasta. Liityin siihen KonMari Suomi -ryhmään Facebookissa – siis siihen, joka mainitaan nykyään kaikissa aiheesta kertovissa artikkeleissa.

Olin hetken, luin keskusteluja, katselin ennen ja jälkeen -kuvia. Aika pian ryhmä alkoi tuottaa jotain aivan muuta kuin iloa. Luettuani noin kahdennentoista keskustelun siitä, kuinka näppäriä hamam-pyyhkeet ovat, lähdin pois. Liika on liikaa, olipa kyseessä tavarat tai tietty aihe.

Minimalismi kuitenkin kiinnostaa.

vaaleanpunainen_3Silti löydän itseni selaamassa verkkokauppojen valikoimaa, koska olen saanut päähäni tarvitsevani nätin nahkalaukun työkäyttöön. Tai uudet nilkkurit. Tai hyvin istuvan kauluspaidan.

Mutta en todellakaan tarvitse. Kunhan perustelen mielihalujani, joilla ei ole mitään tekemistä tarvitsemisen kanssa.

Mitä oikeastaan edes tarvitsee, kun on jo katto pään päällä, kiva työpaikka, ruokaa enemmän kuin jaksaa syödä, perhe, ystäviä, rakkauta ja kivoja kenkiä. Siis enemmän kuin tarpeeksi. Mitä vielä?

Ihan oikeasti haluaisin omaisuuteni mahtuvan matkalaukkuun.

vaaleanpunainen_1Pari viikkoa sitten olin auttamassa Tukholmaan muuttavaa ystävääni pakkaamaan. Tai siis hän pakkasi, minä join punaviiniä ja tsemppasin. Tuleva asunto oli puolet nykyistä pienempi. Hän siis pakkasi mukaan vain tärkeimmät tavaransa ja vei loput varastoon.

Kun olimme juoneet punaviinipullosta puolet ja pakanneet pari laatikkoa, hän tokaisi: ”Jos pärjään monta kuukautta ilman näitä tavaroita, tarvitsenko niitä ollenkaan?”

Niinpä.

Minäkään en ole käyttänyt joitakin tavaroita kuukausiin. Pärjäisinköhän ilman? Mutta jos kuitenkin tarvitsen niitä? Huoh.

vaaleanpunainen_4Ahdistun kaapissa pölyttyvistä astioista, joita en ole käyttänyt aikoihin – niitä katsellessani ajattelen, että pitäisi käyttää useammin. Vaatekaapilla mietin, että tuokin mekko on ihana, mutta jää aina käyttämättä. Komerossa lojuva maalauskangas muistuttaa, että joskus voisi maalatakin.

Se minimalismissa viehättää – että elämässä ei olisi tekemättömistä asioista muistuttavia tavaroita.

Sekin viehättää, että kun valinnanvaraa on vähemmän, jää enemmän energiaa tärkeille päätöksille. Siis muillekin kuin asuvalinnoille.

vaaleanpunainen_2Ei minusta ehkä koskaan tule kunnon minimalistia, mutta sinne päin kuitenkin.

Tavaraa nimittäin riittää, vaikka olen sitä karsinut: omistan seitsemän mariskoolia, kaksi kahviastiastoa (ja saman verran mukeja) sekä niin paljon kirjoja, etten muista kenelle ja milloin olen niitä lainannut.

Ongelmani ovat ne mielihalut. Huomaan välillä ajattelevani, että voisin luopua kolmesta ihan hyvästä, jos löytäisin tilalle yhden täydellisen – esimerkiksi työlaukun. Todellisuudessa täydellisiä asioita ei taida ollakaan, vain parhaiten sopivia. Ja ne löytyvät lähes aina sattumalta.

Voi luoja näitä nykymaailman ongelmia.

You Might Also Like

No Comments

Leave a Reply