Matkat

Neljä päivää metsän keskellä

Koska vaihdoin työpaikkaa vuoden alussa, ei minulle ole ehtinyt kertyä montaa lomapäivää. Ne harvat vietin harkiten. Neljä päivää olin metsän keskelle Repoveden kansallispuistossa. Rinkka selässä, ystävä vierellä ja riippumatto yöpaikkanani.

Tämän kesän parhaat päivät.

On älyttömän rentouttavaa nukahtaa riippumattoon huojuvia puiden latvoja katsellen ja järven liplatusta kuunnellen. Eikä mikään tunnu yhtä piristävältä pivän päätteeksi kuin sukeltaa tummavetiseen järveen hikisenä, jalat särkevinä ja väsyneenä.

repovesirepovesi_vaellusrepovesi_riippumattoretkeilyToisena päivänä matkalla Kuutinkanavalta Olhavaan heitimme rinkat kallioiseen rinteeseen ja keräsimme mukit täyteen mustikoita. Hitto miten hyviä, ajattelin helteisen auringon porottaessa puidenoksien välistä ja hien valuessa selkärankaa pitkin.

Paras mukaan pakatuista ruokatarpeista oli purkki Nutellaa. Sitä kului aamupuuron ja iltapuuron kanssa, lettujen päällä ja sellaisenaan.

Yöt nukuimme yhtä lukuun ottamatta riippumatoissa. Ensimmäisenä viritimme hyttysverkot päälle, viimeisenä nukuimme jo taivasalla. Aamuisin heräsimme nousevan auringon valoon ja kirpeän säähän. Järven pinta oli tyyni, vaeltajia vähän ja ympärillä lempeä hiljaisuus.

repovesi_mustikatrepovesi_taukorepovesi_pussipastarepovesi_evaatrepovesi_lettutaikinaTällainen reissu saa irtautumaan arjesta poikkeuksellisen tehokkaasti.

Kun keskittyy asettelemaan jalkansa juurakkoisilla kinttupoluilla rinkka selässään, ei ehdi miettiä, mitä työpöydälle jäi. Kun koittaa hiki hatussa saada nuotion syttymään, ei jää aikaa ajatella ruoan mikro- ja makrojakaumaa. Kun ei ole peiliä mukana, on aivan sama, miltä näyttää. Ja kun puhelimen akku loppuu ensimmäisen yön jälkeen, ei tarvitse miettiä, mistä Twitterissä keskustellaan.

Sen sijaan voi keskittyä käsillä olevaan hetkeen. Nauttia siitä, että metsässä on hiljaisempaa kuin kaupungissa koskaan, ruoka maistuu paremmalta, kun sitä ennen on patikoinut pitkin pieniä polkuja, korkeita mäkiä, pitkiä rappusia ja järven reunaa. Vesikin virkistää paremmin, kun sen pumppaa itse kaivosta ylös.

Unetkaan ole koskaan olleet yhtä makeita kuin riippumatossa.

repovesi_olhavarepovesi_2repovesi_olhavanvuorirepovesi_patikointiRepovedellä olin ylpeämpi itsestäni kuin pitkään aikaan. Kun sain kosteat halot palamaan ja keitinveden kiehumaan. Kun jaksoin vaeltaa vaikeassa maastossa lainarinkka selässä. Kun jaksamisen lisäksi vielä nautin kaikesta.

Olin varma, että hiostava keli, raskaat reitit, kipeät jalat ja selkä, lika ja hiki, pussipasta ja hyttyset ärsyttäisivät. Että kaikki ottaisi päähän.

Mikään ei kuitenkaan ärsyttävät, eivätkä jalatkaan särkeneet. Tai jos särkivät, sai iltainen pulahdus veteen sen katoamaan.

repovesi_lapinsalmirepovesi_nakotorni_mustavuorirepovesi_retkievaatrepovesi_nakotornirepovesi_riippumatto_kuutinkanava”Onpa täällä kaunista”, sanoin niin monta kertaa, että sekosin laskuista.

Sanoin sen riippusillalla, Kuutinkanavan suojaisassa poukamassa, pystysuoran kallioseinämän juurella ja Olhavanvuorella, josta aukeavaa näkymää olisin jaksanut katsoa monta tuntia. Sanoin sen myös sakeassa kuusimetsässä, juurakkoista mäkeä noustessani ja puiden lomasta pilkistävää järveä vilkuillessani.

repovesi_olhava_kalliotrepovesi_kengätrepovesi_uiminenRepoveden reissusta on nyt kuukausi.

Minä haaveilen omasta rinkasta, kivannäköisistä vaelluskengistä, toisesta riippumatosta poikaystävälle ja uudesta reissusta. Vielä ehtisi tänä syksynä, muuten pitää ehkä odottaa ensi kesään.

You Might Also Like

2 Comments

  • Reply
    Oli aika -blogi
    31/08/2016 at 19:59

    Ihania kuvia, joista saa hyvin koppia. Teillä on ollut hyvä symbioosi luonnon kanssa. Matkaseura mitä parhain. Kiva päästä näkemään parhaita räpsyjä. Sitä minttuhöysteistä kaakaota ei tainnut tulla pelikortteilun lomaan ;)

    • Reply
      Reetta V.
      06/09/2016 at 10:03

      Kiva, että tykkäsit kuvista. Reissu oli kyllä huippu, luonto ihana ja seura mahtava – vaikka minttukaakaota ei mukana ollutkaan. :D

    Leave a Reply