Koti

Muuttolaatikkokuulumisia

Ikkunoissa ei ole sälekaihtimia. Katuvalot maalaavat seinille ruudukkoja, naapuritalon jouluvalot loistavat kuin tähdet, ohi ajavat autot saavat seinille piirtyneet ruudukot liikkumaan. Ensimmäisenä yönä en saa unta, jännitän. Kadulta kantautuvat äänet ovat vieraita. Pyörin trikoolakanoiden välissä, ajatukset sinkoilevat sinne tänne.

Herään ennen kuin kello ehtii herättää. Vieressä makaa mies, hänkin hereillä, mutta silmät vielä kiinni. Pyörinyt koko yön niin kuin minäkin. Kumpaakaan ei kuitenkaan väsytä, eikä kumpikaan meistä siirrä herätyskelloa.

Ojennan kädet pään ylle, yli sängyn laidan. Venytän selkää, ummistan silmät ja avaan ne uudestaan. Nousen istumaan, lasken jalat tammiparketille. Pujottelen pahvilaatikoiden ja tavarapinojen ohi kohti keittiötä. Keskellä olohuonetta seisovat tikapuut kuin muistutuksena siitä, ettei mikään ole koskaan ihan valmista, eikä ainakaan vielä.

aleksei1Siivoan muuton jäljiltä pölyt kahvinkeittimen päältä ja laitan kahvin tippumaan. Hetken kuluttua istumme vastakkain keittiöön väliaikaisesti kannetuilla tuoleilla. Pitää hankkia palovaroitin, ehkä kaksikin. Tiskiharja puuttuu ja joitakin kalustetassuja pitää vielä ostaa. Imuri odottaa entisen asunnon eteisessä ja koko muukin omaisuus on levällään kolmessa eri osoitteessa, epämääräisissä pinoissa ja laatikoissa, mikä missäkin.

Kaikki on kesken. Valaisimet puuttuvat uuden kodin katoista, matot lattioilta ja hyllyt kaapista. Mutta osa on jo asettunut paikoilleen: kahvinkeitin, nojatuolit, jouluvalot, pakastemarjat, minä.

reetta-2Ihastuin asuntoon heti kun sen näin. Ihastuin sen leveisiin ikkunalautoihin, korkeisiin huoneisiin, tammiparkettiin ja sisäpihan tunnelmaan. Ihastuin harmaaksi maalattuihin seiniin, rappukäytävään, salakomeroon ja makuuhuoneen isoon peiliin. Täällä haluan asua, ajattelin.

Silti viimeiset viikot ostotarjouksen tekemisestä tähän hetkeen asti olen ollut kauhuissani. Onko tässä mitään järkeä? Mitä jos asunto onkin ihan huono? Olisiko pitänyt sittenkin muuttaa rivitaloon tai jonnekin kauas kaupungin keskustasta? Mitä jos emme viihdykään? Mitä jos haluammekin muuttaa pois, mutta emme saa asuntoa myytyä? Mitä jos, mitä jos, mitä jos.

Sitten yhtäkkiä me olemme täällä, muuttolaatikoiden keskellä ja kaikki on niin kuin pitääkin. Minä, hän, eri pinoissa ja laatikoissa oleva omaisuutemme, meidän kotimme.

Keskeneräistä ehkä, mutta siitäkin huolimatta tämä tuntuu kodilta enemmän kuin mikään sitten sen talon, jossa vietin lapsuuteni.

You Might Also Like

2 Comments

  • Reply
    Katja
    01/12/2016 at 22:15

    Olipa kauniisti kirjoitettu teksti ja upeat kuvat, jäin oikein skrollailemaan edestakas. :) Millä kameralla ja objektiivilla oot nää kuvat ottanut? :)

    • Reply
      Reetta V.
      02/12/2016 at 12:06

      Voi kiitos Katja, olipa ihana kuulla :) Mulla on käytössä Canon 6D ja objektiivina Canonin 50mm f/ 1.4

    Leave a Reply