Pietari

Muistan miltä auringonlasku näyttää kattojen korkeudella

Ai tässäkö ne pääsiäisvapaat nyt ovat? Tuntuu siltä kuin olisivat tulleet yhtäkkiä jostakin kulman takaa. Mikäs siinä toisaalta, kelpaavat kyllä. Vietän ne nimittäin Pietarissa.

Reetta lähtee PietariinNahkatakki – Selected Femme
Lakki – Costo
Kaulahuivi – Balmuir
Mokkanilkkurit Espanjasta
Matkalaukku – isän vanha

En ole muuten tainnut yhteenkään toiseen kaupunkiin palata niin nopeasti takaisin kuin nyt Pietariin. En silti yhtään ihmettele. Kaupunki on koukuttava. Valtavan kokoinen, samaan aikaan kaunis ja ruma, täynnä elämää, jotenkin lämmin, mutta sitten kuitenkin etäinen, ehkä vähän mystinen.

Vladimirsky prospektPietari ja vesimelonitViime syyskuussa siitä sai maistiaisia, mutta paljon jäi kokematta. Tuntuu, ettei ihan päässyt sisään ja ymmärtänyt.

Muistan kolisevat raitiovaunut, jotka köröttelivät Vasilevin saaren kaduilla vastaan. Muistan, miltä auringonlasku näytti kattojen korkeudella. Muistan, miltä hatjapuri ja pelmenit maistuivat. Muistan, että metrojen liukuportaat tuntuivat kestävän ikuisuuden.

Ehkä tämän kerran jälkeen muistan, miltä Pietarissa tuoksuu ja tuntuu. Tai miltä oikein hyvä bors-keitto maistuu.

Tuskin kuitenkaan saan Pietarista tälläkään kertaa tarpeekseni.

Kuvat – Siiri Saarela

You Might Also Like

No Comments

Leave a Reply