Unelmat

Mitä ilman en osaisi olla

Eräänä elokuisena tiistaina hurisevan espressokoneen vieressä sijaitsevan työpöytäni äärellä tajusin, että tykkään työstäni valtavasti.

Olin suunnitellut asiakkaan uuden verkkosivuston sisältöjä koko päivän kulmat kurtussa ja silmät tiukasti ruutuun nauliutuneena.

Mikä sivuston tavoite on, mitä asiakas haluaa sanoa, mitä käyttäjä haluaa lukea, miten saan yhdestä aiheesta kiinnostavan ja toisesta selkeän.

Takana oli monta tuntia kysymyksiä ja vastauksia, lauseita ja sanapareja. Turhautti. Tätäkö työni on?

Sitten kertasin, mitä päivän aikana olin tehnyt. Olin käynyt läpi asiakkaan uuden sivuston tavoitteita ja suunnitellut sille tulevia sisältöjä, kirjoittanut uutiskirjeen ja tutkimusraporttia, päivittänyt Twitteriä ja keskustellut työkaverin kanssa, kuinka erilaista yritysviestintä olisi, jos se olisi samanlaista kuin tubettajilla.

Tajusin, että rakastan tätä.

kirjoittaminen_flatlayPari päivää sen jälkeen kävelin mustavalkopilkullinen sateenvarjo suojanani kotiin. Pilvien välistä pilkahti aurinko, joka lämmitti ihanasti.

Ajatukseni pyörivät työasioissa. Muotoilin yhtä lausetta mielessäni.

Kun käännyin kotitaloni porttikongista sisään, tajusin, että kirjoittaminen on se, mitä ilman en osaisi olla.

Vasta vuosi sitten kerroin täällä, etten tiedä, mikä oma juttuni on, mutta aion kokeilla kaikkea, mikä kiinnostaa. Tähän mennessä on kiinnostanut mm. valokuvaus, kv-politiikka, blogit, psykologia, sosiaalinen media tai myyntityö. Kun aiemmin olin toivonut jonkin asian olevan oma juttuna, tuntui tällä kertaa erilaiselta. Kirjoittaminen on vastaus, jota olen monta vuotta etsinyt: intohimoni, rakkauteni ja se, minkä parissa haluan päiväni viettää.

En ole yllättänyt, sillä kirjoittaminen on aina ollut osa elämääni. Kahdeksannella luokalla haaveilin toimittajan urasta ja kirjoitin murrosikäisen tuskalla unenomaisia novelleja. Viimeiset kaksi ja puoli vuotta olen tehnyt sitä tavalla tai toisella työkseni.

Kirjoittaminen. Siinä se on. Onneksi ei politiikka. Pitäisi muuttaa elämää, nyt ei tarvitse. Kirjoittaminen on jo työtäni ja vapaa-aikaani. Naputan ja raapustan kaikenlaista: uutiskirjeitä, tiedotteita, blogipostauksia, some-päivityksiä, aamusivuja, kauppalistoja, kiitollisuuspäiväkirjaa ja freelance-artikkeleita.

Edelleen kiinnostavat myös markkinointi, valokuvaaminen, jooga, tapahtumien järjestäminen, ruoanlaitto, viinit, muoti ja sisustus sekä aika moni muukin. Mutta kirjoittaminen. Se tuntuu eniten omalta juuri nyt.

Joskus vielä saatan muuttaa mieltä, mutta sekin on ihan ok.

You Might Also Like

2 Comments

  • Reply
    Anna-Kaisa Kouvo
    30/08/2016 at 16:10

    Oi, niin kaunis teksti! Minulla on samankaltainen suhde kirjoittamiseen. Se on luonnollinen tapa jäsentää ajatuksia. Parasta on kirjoittaa ihmisistä ja heidän tarinoistaan. Sitä tekisin mieluusti vaikka työkseni, mutta ihan vielä se ei ole mahdollista. Ehkä vielä joskus…

    • Reply
      Reetta V.
      30/08/2016 at 20:37

      Ihmisten tarinat ovat inspiroivia, ei ihme siis että tykkäät kirjoittaa niitä! Ehkä vielä joskus ;)

    Leave a Reply