Elämä

Minimalismi mielessä

Se alkoi jo viime syksynä muuttolaatikoita pakatessa: kiinnostus karsia omaisuus minimiin.

Aluksi se oli vain ajatus.

Jospa luopuisin noista oransseista lasikipoista, joita en koskaan käytä ja joista en yhtään pidä.

Niiden jälkeen luovuin kokonaisesta astiastosta, käyttämättömistä laukuista ja vaatteista, jotka eivät saaneet oloani mukavaksi.

Yksi teko muuttui useiksi ja pieni ajatus ideologiaksi. Nyt haaveilen yksinkertaisesta elämästä, ärsykkeiden vähentämisestä ja olennaisiin asioihin keskittymisestä.

Minimalismi siis kiinnostaa, mutta omaisuuden karsiminen ei riitä. On oltava tiukka kotiin kulkeutuvien asioiden kanssa. On opittava kieltäytymään ilmaisista ämpäreistä ja heijastimista. On tajuttava, että omistaa jo kaiken tarpeellisen ja enemmänkin.

Karsiminen minulta onnistuu jo, mutta uusien tavaroiden virtaa en osaa pitää yhtä hyvin kurissa. Siinä on petrattavaa.

Siispä avasin muistikirjani ja omistin kokonaisen sivun kotiin kulkeutuville tavaroille – niille, jotka saan tai ostan itse.

Ensimmäiseksi kirjoitin listalle sukkahousut – tarpeelliset, supermukavat ja vieläpä ekologiset.

Kaikki listalle päätyvä ei kuitenkaan ole yhtä järkevää. Tavaratulvan hillitseminen vaatii itsekuria ja aika paljon opettelua.

Olen myös huomannut, ettei yksi karsimisoperaatio auta, vaan minimalismi on jatkuva prosessi ja ajattelutapa, elämän ja arjen muokkaamista tavara kerrallaan ihanteellisemmaksi. Eikä se ole vain tavaroiden karsimista, vaan kaiken muunkin turhan, kuten puhelimen ilmoitusten ja television katselun.

Unelmissani arki on seikkailua ja läsnäoloa, auringonousuja ja -laskuja, retkiä ja matkoja, merkityksellistä tekemistä ja uuden luomista, hetkeen pysähtymistä. Se ei ole kiirettä tai kurtistuneita kulmia, ei loputtomia aikatauluja tai tiskivuoria, ei turhista asioista huolehtimista tai ylimääräistä stressiä, ei hyödyttömiä ärsykkeitä.

Olen pohtinut paljon kysymyksiä, kuten:

Mitä tekisin, jos rahaa ei tarvitsisi miettiä? Mitä tekisin, jos en pelkäisi? Mihin haluan käyttää aikani?

Ensimmäisellä kerralla oli vaikea vastata, mutta kun kysymykset jäävät pyörimään alitajuntaan, myös vastaukset selkiytyvät. En kuitenkaan osaa vieläkään vastata kirkkaasti, mutta ainakin tunnen vastaukseni jo tarkemmin kuin vielä vuosi sitten.

Mitä sinä vastaisit?

You Might Also Like

2 Comments

  • Reply
    Jenni
    04/05/2017 at 13:13

    Täysin samanlaisia asioita mielessä tullut pyöriteltyä tässä viime vuoden alusta alkaen. Matka tuntuu olevan aika pitkä, ja vaatii kyllä sopeutumistakin. Aika lailla elämän suuria kysymyksiä nuo mielestäni ovat, ja erityisen tärkeitä. :)

    • Reply
      Reetta V.
      04/05/2017 at 15:21

      No ovat kyllä todella tärkeitä, mutta eipä näitä ole ennen silti ihan oikeasti tullut mietittyä. Nykyään mietin koko ajan näitä ja monia vastaavanlaisia :’D Lopputuloksena se, että elämä kaipaa koko ajan tosiaan sitä editoimista ja muokkaamista parempaan suuntaan – valmista tuskin tulee koskaan, kaikki vaan muuttuu.

    Leave a Reply