Arki

Minäkö elämyshakuinen?

Kolin-vaelluksen jälkeen ymmärsin ensimmäisen kerran, miksi elämä ei voi olla pelkkiä elämyksiä.

Kotiin palattua kaikki kaatui päälle. Arki ja kaikki sen latteat pienet vivahteet ruoanlaitosta pyykkäämiseen. Tekemättömät asiat, jotka olin unohtanut vaelluksen ajaksi.

Halusin karata. Lähteä takaisin vaeltamaan tai reppureissaamaan. Siispä päätin lähteä seuraavana päivänä Öröön ja tuntea olevani seikkalija vielä hetken.

Siellä huomasin olevani väsynyt, henkisesti ja fyysisesti. Oli myönnettävä, että viikon vaellus oli vienyt voimat. Tarvitsin aikaa palautua.

Siispä vietin loppuviikon rauhallisemmin ja muistutin itselleni, mitä kaikkea hyvää arjessa ja rutiineissa on.

Rutiinien ei ole pakko olla tylsiä. Ne voivat olla mahdollistajia. Tai sellaiseksi ne ainakin itselleni haluaisin luoda.

Haaveilen aamurutiinista, jonka avulla jokaiseen aamuuni kuuluisi meditaatio- tai joogahetki ja kirjoitustuokio hätäisten vaatevalintojen ja aamiaistuskailujen sijaan. Haaveilen työpäivistä, joiden aikana uppoutuisin työn vietäväksi ja päivän jälkeen kokisin olleeni tehokas ja saaneeni paljon aikaiseksi.

Haaveilen iltarutiinista, johon kuuluu 7-minuutin treeni,uintia tai muuta liikkumista, kirjan lukemista, kirjoittamista ja yhdessäoloa miehen tai ystävien kanssa sekä riittävästi aikaa unelle.

Haaveilen siis rutiineista, jotka mahdollistavat merkityksellisiä asioita ja pieniä elämyksiä joka päivään.

Uskon, että kun arjesta tekee juuri sellaista kuin haluaa, ei elämyksiäkään kaipaa niin pakottavasti koko ajan.

Toisaalta tunnen itseni sen verran hyvin, että vaikka rutiinit olisivat millaiset, kaipaan välillä seikkailuja. Mutta sopivat rutiinit kuitenkin tasapainottavat seikkailunkaipuuta.

You Might Also Like

No Comments

Leave a Reply