Tyyli

Maaseutunostalgiaa

uninen_sumukuvahaikea_sumukuva_epatarkkaOlen 24-ikävuodestani asunut 19 maalla ja viisi kaupungissa. Nautin kahdesta ensimmäisestä vuosikymmenestäni pienellä paikkakunnalla. Kesämökki ja pulkkamäki olivat lähellä; pihalla ja viereisessä metsässä oli tilaa leikkiä ja rakentaa majoja; lumiukkoja pääsi joka talvi kokoamaan, jos vain oli lunta; tunsin lähes kaikki naapurit, enkä missään vaiheessa omistanut omia kotiavaimia, sillä ovet olivat aina auki. Välillä pääsi joutui mukaan heinähommiin ja perunoita istuttamaan.

Ja koko pienen ikäni olen haaveilin elämästä kaupungissa. Haaveilin tanssikouluista, opiskelijaelämästä, uusista ihmisistä, vaatekaupoista ja kahviloista. Nautin elämästä maaseudulla, mutta kaipasin jollain tavalla kaupungin hälinää ympärilleni.

Nyt takana on viisi vuotta, kaksi tutkintoa ja kuusi eri asuntoa Turussa ja olen alkanut huomata nostalgian tunteita maaseutua kohtaan. En ole toistaiseksi muuttamassa kaupungista mihinkään, vastahan ostin asunnonkin, mutta fiilistelen jokaista reissua vanhempieni luokse. Ihastelen olohuoneen ikkunoista avautuvaa maisemaa peltojen ylle ja sitä, että voin poimia suppilovahveroita suoraan takapihalta tai lähteä kesähelteillä mökille evakkoon. Jotain iän tuomaa vanhuuden höperöintiä vissiin, mutta pienet asiat voivat tehdä onnelliseksi.

Etenkin vuodenaikojen hienovaraiset vaihtelut jäävät kaupungissa täysin huomiota vaille. Ei kaupungissa näe kevään ensimmäisiä leskenlehtiä tai valkovuokkoja ja ensimmäiset ruskalehdetkin puhalletaan aamuisin pitkään pois, ennen kuin niitä ehtii huomaamaan. Kaupungissa ei myöskään koskaan ole yhtä lumoavan hiljaista kuin keskellä kunnon metsää.

You Might Also Like

No Comments

Leave a Reply