Elämykset Suomi

Kesäloma, Hanko ja vadelmavene

Reetta V Kesälomalla 1Hanko on ollut ajatuksissa yhtä kauan kuin Vadelmavene on soinut radioissa, festareilla ja Spotify-listoilla. Siispä kun ajatus Suomi-kierroksesta putkahti ilmoille, oli selvää, että Hankoon pitäisi päästä.

Kun meidän vadelmavene – eli siis auto – oli kesäloman aluksi saatu alle ja sopivasti taisteltu siitä, mitä radiokanavaa kuunnellaan, lähdettiin lopulta kohti Suomen eteläisintä kaupunkia. Hanko ottikin meidät vastaan auringonpaahteisena ja pastellinsävyisenä, ja sillä samalla hetkellä, kun ohitimme tienvarren Hanko-kyltin, alkoi Suomipopilla soimaan Vadelmavene.

Me jätimme auton kaupungin laidalle ja kävelimme puutalojen reunustaman kadun halki kohti merenrantaa. Ehdimme ihastella postikorttimaista kaupunkikuvaa vain hetken, kun ohi pyöräilevä mies pysäytti meidät kertoakseen kauniin kaupungin karusta menneisyydestä. Miekkonen taisi kuitenkin hämmentyä meidän aidosta kiinnostuksesta, eikä sitten saanutkaan suustaan kuin muutaman lauseen vuoden 1918 tapahtumista. Meidän silmissämme Hanko ehti kuitenkin jo saada ihan erilaisen sävyn.

Hanko ja sen huvilat 1Rakkauden polku HankoHanko ja huulipuna 1Kadun päässä meitä odotti kuitenkin kallioiden välissä piilotteleva hiekkaranta, joka muistutti San Sebastianista. Tyynen rauhallinen poukama oli elokuisena tiistaina hiljainen, eikä ihmisiä ollut paikalla kuin kourallinen. Teki itsekin mieli istua alas, olla hiljaa ja antaa auringon lämmittää, mutta jatkoimme kuitenkin rantakalliolle ja metsän suojiin ällösöpösti nimettyä Rakkauden polkua pitkin.

Jossain vaiheessa löysimme polulta takaisin kaupunkiin sekä vesitorniin, josta pääsi tuijottelemaan Hankoa ympäriinsä. Yläpuolelta pystyi tiirailemaan kaupungin menoa ja pohtimaan, riittävätkö omat silmät Bengtksärin majakalle asti.

Itse kaupungista paljastui iso joukko pieniä ja suloisia putiikkeja, joissa kiertely herätti vaikka minkälaisia tarpeita. Niissä käyskennellessä alkoi tehdä mieli niin vintage-postikortteja, olkista rantalaukkua kuin purjehdushenkisiä vaatteitakin. Jäätelökioskia koko kylästä ei kuitenkaan tuntunut löytyvän, vaikka sitä helteisenä kesäpäivänä nimenomaan olisi tehnyt mieli. 

Ruoasta en osaa valitettavasti sen enempää sanoa, sillä vaikka kuinka olisin halunnut vierailla esimerkiksi Makaronitehtaalla, Casinolla tai Hangon Portissa, ei yksikään ollut auki meille sopivaan aikaan. Vierasvenesataman På Kroken tarjoili kuitenkin lounaaksi oikein kelvollista lohisoppaa, saaristolaisleipää sekä maiseman täydeltä veneitä.

Päätimme Hanko-päivän patikoimalla vielä lopuksi Suomen eteläisimpään kärkeen ja se saattoikin olla koko päivän paras idea. Vajaan 7 kilometrin reitillä näki monenlaista sota-ajan muistoista villinä rehottaviin kasveihin. Matkan varrella tönötti niin vanhoja parakkeja kuin hylkykin. Lisäksi maisema (ja itse reitti) oli vaihtelevaa, lyhyellä nokkostentäyteisellä pätkällä jopa haasteellista, mutta itse eteläinen kärki oli paljaskallioisena ja aurinkoisena kaunista koettavaa.

Hangon vesitorni 1Postikortteja kesälomaltaHiekkaranta

You Might Also Like

No Comments

Leave a Reply