Taisin Tallinna-postauksessa mainita löytäneeni pihakirppikseltä Telliskivestä aivan ihanan mekon. Myyjä pyysi siitä kympin, lompakkoni pohjalta löytyi seitsemän euroa, teimme kaupat.

Alunperin koitin saada Siirin ostamaan tämän mekon, koska se vaikutti enemmän häneltä kuin minulta, mutta kun hän ei halunnut, ostin itse. Ajattelin, että menkööt sovittamatta ja jos ei sovi päälle, myyn eteenpäin.

No tässä se nyt olisi.

juhlamekko_6juhlamekko_sininen_2Eikö ole aika ihana? Myönnetään, että siellä sateisessa Telliskivessä mekkoa henkarilta mallaillessa hiukan epäilytti tuo itselle vieras malli, läpinäkyvä materiaali ja kokokin vielä – onneksi turhaan! Läpinäkyvyysongelman ratkaisin alusmekolla, koko oli juuri sopiva ja malli parempi kuin osasin toivoa.

Ihastuin mekkoon, erityisesti tuohon kuosiin, niin kovin, että otin sen käyttöön heti, kun sopiva tilaisuus tuli kohdalle. Päälle se siis pääsi ensimmäistä kertaa viime viikonloppuna häihin.

En tiedä, milloin viimeksi olisin tuntenut itseäni yhtä söpöksi kuin tuolloin, vähän kuin keijukaiseksi tai joksikin satuhahmoksi.

juhlamekko_5juhlamekko_4Mekko – matkamuisto Tallinnasta
sormus – Signed
Kengät – Via Uno
Pikkulaukku – Bianco

Parhaat vaatteet kai ovat juuri tällaisia: täynnä sellaista sopivanlaista tunnetta.

Tietää muuten, että kameran takana on poikaystävä rivoja vitsejä kertomassa, kun ilme kuvassa on tuollainen kuin tuossa viimeisessä.

Posted by:Reetta V.

Kauniissa Suomen Turussa asuva pöytälaatikkorunoilija, intohimoinen valokuvaaja ja markkinointiviestinnän ammattilainen, joka rakastaa hyvää ruokaa, pehmeää kahvia, värikkäitä matkoja, joogaamista sekä unelmien tavoittelemista.

4 thoughts on “ Seitsemän euron keijukaismekko ”

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *