Pietari

Kaupungeista, jotka syöpyvät mieleen ja sieluun

Toiset kaupungit syöpyvät syvemmälle sieluun kuin toiset.

Ensin on vain hymynkare ja pilke silmäkulmassa, sitten hetket, jotka muuttuvat muistoiksia, myöhemmin ikävä ja lopulta tarve kokea kaikki uudelleen tai nähdä enemmän. Minulle sellaisia kaupunkeja ovat Sevilla, Pariisi ja San Sebastian, mutta kaikkein eniten Pietari.

Joka kerta astuessani Allegrosta ulos, hämmästyn Pietarin kokoa.

Miten tällainen kaupunki voi olla vain junamatkan päässä? Näin valtavan kokoinen, näin kaunis, näin täynnä elämää.

Pietari, jota en osaa pukea sanoiksi. Mikään  riitä kuvailemaan Pietaria. Tai ehkä tällaista kaupunki ei vain voi kiteyttää sanoihin.

Pietari on kaikkia niitä kliseitä, joita sen voi olettaakin olevan. Vodkaa, karvahattuja, maatuskoja, suolakurkkuja, kullattuja sipulikupoleita, luokkaeroja ja toinen toistaan mahtavampia rakennuksia.

Pietari on myös paljon enemmän ja kaikkea muuta.

Minulle Pietari on entiseen kaasukelloon rakennettu interaktiivinen taidenäyttely ja Eremitaasin parhaat palat, sali toisensa perään Picassoa, Matissea ja Sezannea sekä Monet’n, Manet’n ja Degas’n töitä. Pietari on karpalomehua ja rakuunalimpparia, georgialaista ruokaa ja blinejä.

Pietari on vanhoja kivitaloja kortteli toisensa perään, kaupunkia halkova Neva ja mereltä puhaltava tuuli. Pietari on sisäpihoilta löytyviä viinibaareja, lohturuokaa ja erilaisia tarinoita.

Se on sokkeloisia sisäpihoja, kattokierroksia, juhlavia metroasemia sekä korkeita rakennuksia ja pitkiä välimatkoja.

Kaiken keskellä itsensä kokee pieneksi ja samalla tuntuu siltä, kuin kuuluisi juuri tänne, juuri tähän.

Mariinski-teatterin balettiesitykset ovat kuin unta. Jälkeenpäin ei ole varma, näkikö kaiken oikeasti vai ei. Kärkitossuilla varpailleen nousseet tanssijat, jalkojen ojennukset ja sormien harkitut asennot, orkesterin soittaman musiikin ja rakennuksen jokaisen kristallikruunun.

Baletin jälkeen illallistamme Dostojevskin kotikortteleissa sijaitsevassa Severyanin-ravintolassa, jonka seinät ovat kuvioitua tapettia ja valkoisten pöytäliinojen päällä on paperia, jotta siihen voi piirtää tai kirjoittaa.

Syömme vodkan kanssa silavaa, suolakurkkua ja pikkelöityjä kasviksia. Pääruoaksi tarjoillaan stroganoffia ja ruoan kanssa juodaan morsia, karpalomehua.

Aamupalalla käymme useimpina päivinä Khochu Kharchossa, joka on auki ympäri vuorokauden.

En saa tästä kaupungista tarpeekseni.

Haluan nähdä lisää, kokea enemmän, päästä syvemmälle.

Tahdon ihastella nykytaidetta Erartassa ja vanhoja junia ulkoilmarautatiemuseossa, saunoa yleisessä banjassa, maistaa tseburekia ja käydä vasta yleisölle avatussa New Hollandissa, nähdä siltojen noston kesällä ja vierailla Pietarhovissa.

You Might Also Like

2 Comments

  • Reply
    Piia
    25/04/2017 at 09:37

    Niin upeita kuvia! En ole koskaan käynyt Pietarissa, mutta joskus sinne olisi kyllä päästävä :)

    • Reply
      Reetta V.
      25/04/2017 at 14:01

      Suosittelen, Pietari on – kuten tekstistä voi ehkä päätellä – unohtumaton! Ja vieläpä ihan lähellä :)

    Leave a Reply