Yleinen

Kaunis ja kotoisa H2Ö

H2Ö-kyltti - veistämö, suuliH2Ö oli kaikkea, mitä hyvältä festarilta voi toivoa: kaunis, elämyksellinen, musiikin suhteen mielenkiintoinen sekä tunnelmaltaan sellainen elokuvamainen. Sitä oli lähtevinään kaupunkifestareille, mutta päätyikin vesibussilla suoraan keskelle Cinema Mondon indiedraamaa, hyväntuulista sellaista. Vielä kun ympärillä olisi puhuttu vain ranskaa tai espanjaa, olisin saattanut hieroa silmiäni epäuskoisena. Tuntui ihanalta hypätä Turun keskustasta vesibussiin ja löytää itsensä ihan eri ympäristöstä: kepeän tunnelmalliselta kesäfestarilta.

Erityisen mukavan H2Ö:stä teki myös se, että väkeä oli rutkasti vähemmän kuin monilla isommilla festareilla. Ja kun ihmisiä oli vain kourallinen, vältyttiin niiltä asioilta, jotka yleensä saavat pahiten turhautumaan: jonot, tungos, töniminen ja sotku. H2Ö:ssä kaikille kuitenkin riitti tilaa olla ja fiilistellä ihan omassa rauhassaan – tai sitten yhdessä kaikkien muiden kanssa. Ainoat jonot olivat pahimpiin ruuhka-aikoihin vesibussiin, pizza-kojuun sekä Citymanin keikalle. Eipä haitannut, sillä jonossa sai uusia kavereita ja kiintoisaa katsottavaa tai koettavaa löytyi aina jostakin päin festivaalialuetta. Veistämön tunnelmaa h2öH2Ö Ruissalon TelakkaMitä taas tulee tarjoiluihin, ehdin maistaa kelpo hampurilaista ja oikein hyvää pizzaa, mutta ehdottomasti parasta oli turkulaisen Gaggui Kaffelan piste Veneveistämön salissa. Cappucino oli juuri sellaista, josta monesti voi vain haaveilla ja kuppigagut suussasulavia – etenkin se banaaninmakuinen! Harkitsin vakavasti eläväni näillä koko festarin ajan.

Anniskelusta en osaa juurikaan sanoa, sillä kokemuksesta tiedän, että festareista saa paljon enemmän irti selvinpäin. Anniskelualueet olivat jokatapauksessa viihtyisän oloisia ja niiltä näki ainakin isoimmille lavoille oikein mukavasti.

h2ö ja gaggui kaffelaGaggui Kaffelan guppigagut ja H2ÖMusiikin suhteen olin ottanut fiilistelyasenteen, että katsotaan, minne päädytään. Koska esiintyjistä vain murto-osa oli nimeltä tuttuja, olin koittanut etukäteen selvittää, keitä kannattaisi mennä katsomaan. Keikkoja oli kuitenkin niin tolkuttoman paljon, että loppujen lopuksi vain muutaman olin päättänyt (Burning Hearts, Ruger Hauer, Asa, Aavikko jne.) ja koko muu aika kuljettiin korvat höröllään siihen suuntaan, mistä leppoisaa musisointia sattui kuulumaan. Ja jokaiselle tuntui löytyvän jotakin: esiintyjät vaihtelivat räpistä hentoon hipster-musiikkiin ja hevistä kunnon popitukseen. Kaikenlaista tuli nähtyä, eikä monesta oikein voinut olla pitämättä. Jokaisesta näkemästäni keikasta huokui esiintyjän rakkaus musiikkiin ja intohimo omaan tekemiseen. Sellaista – etenkin näin kovin epämusiikillisena tapauksena – on aivan ihana katsoa.

Esiintymislavoja H2Ö:ssä taisi olla ainakin kymmenen ja jokainen omalla hurmaavalla tavallaan erilainen. Iso Veneveistämön sali oli ehkäpä kaikkein tunnelmallisin, mutta jokaisessa oli sitä jotakin. Koko Ruissalon telakka oli alueena ylipäätään niin käsittämättömän kaunis, että teki vain mieli pyöriä ympäriinsä ja ihailla kaikkea vastaantulevaa.

H2Ö tunnelmaa Veistämön salissaKeikkakuva h2öJa kuinka mukavaa on päästä suoraan festarialueelle vesibussilla? Turkua tulee niin harvoin ihailtua Aurajoelta käsin, että viiden euron matka on todellakin hintansa arvoinen. Samalla voi ihailla kesäistä Turkua, tutustua festaritovereihin ja saapua paikan päälle ihan harvinaisen näppärästi.

Sitten on vielä ihmiset, joiden vaikutusta festarin tunnelmaan ei voi ollenkaan väheksyä. Hyvin käyttäytyvää porukkaa ja vieläpä hauskannäköistä. Teki mieli samalla bongailla jännittäviä festarityylejä, mutta en olisi juuri ollenkaan ehtinyt nauttimaan itse festarista, jos olisin sen tehnyt.

h2ö_6Veneveistämö Ruissalont telakka
Voi olla, etten näin ensikertalaisena osannut vielä nauttia festarista ihan niin täysillä kuin olisin voinut, mutta siitä huolimatta se jätti varsin herkullisen fiiliksen jälkeensä. Ja jos ensi kesänä valitsisin vain yhden festarin, valitsisin todennäköisesti H2Ö:n. 

You Might Also Like

No Comments

Leave a Reply