Pietari

Kierros Pietarin kattojen yllä

Kattokierros, PietariAstumme Vladimirsky Prospektilta pienelle kerrostalojen reunustamalle sisäpihalle. Viereisen ravintolan työntekijät polttavat savukkeita, me avaamme oven yhteen rakennuksista. Rappukäytävän kiviportaat, jotka ovat kuluneet samalla tavalla kuin vanhojen kirkkojen tornien portaat yleensä ovat, sillä tavalla pyöreiksi ja sileiksi, johtavat vanhan rakennuksen ylimpään kerrokseen. Pidän kiinni valurautaisesta kaiteesta ja kurkin kerrosten välissä avoimista ikkunoista sisäpihalle. Jännittää.

Olemme varanneet kattokierroksen Pietarissa, eikä meillä ole aavistustakaan, mitä odottaa. Nuori, pitkäripsinen poika reppu selässään kulkee joukkion ensimmäisenä ja johdattaa meitä aina vain ylemmäs, ehkä viidenteen kerrokseen.

Ylhäällä meitä odottaa vanhalla kangassohvalla, sitäkin vanhemmalla televisiolla sekä 90-luvun Nintendolla sisustettu pieni ullakkohuone, jonka seiniä koristavat julisteet ja värikkäät kirjoitukset. Katossa on aukko, jonne huteran oloiset valurautatikkaat johtavat. Noitako pitkin meidän pitäisi kiivetä?

Kattokierros, PietariKattokierroksella pietarissaSodanaikaisesta vartiotornista avautuu huikea näkymä Pietarin kattojen ylle. Horisontissa siintää silmänkantamattomiin erilaisia kattoja, muutama kultainen kupoli ja joitakin rakennustelineitä siellä täällä. Noin seitsemän kerrosta alempana kadulla vilisee elämää, mutta eivät katotkaan autioilta näytä. Joka puolella näkyy merkkejä ajanvietosta. On kirjoituksia ja graffiteja, tyhjiä oluttölkkejä ja tupakantumppeja illanviettojen jäljiltä, kaiteita näennäisesti turvaamassa katolla liikkuvaa.

Näkymä on poikkeuksellisen hieno siksi, että iso osa Pietarin keskustan rakennuksista on suunnilleen samankorkuisia, sillä kaupungin perustanut Pietari Suuri ei halunnut yhdenkään asuintalon olevan Talvipalatsia korkeampi. Siispä samankorkuista kattoa jatkuukin pitkälle horisonttiin ja korkeat kerrostalot alkavat vasta kauempana.

Nevski prospekta ja pullopiiloSäkkipimeällä vintillä hädin tuskin näkee eteensä. Sytytän puhelimesta valon, yhdellä meistä on otsalamppu. Taas tikkaat ja aukko, josta poutapilvitaivas vilkuilee. Nousen ruosteiselle peltikatolle, joka on vino, muttei niin vino, että hirvittäisi. Tai no vähän kyllä.

Tukeudumme epäilyttävän näköisiin, mutta kuulemma vaarattomiin sähköjohtoihin. Nevski Prospektin puoleisella reunalla jäämme tuijottamaan vilkasta katua niin pitkäksi aikaa, että alkaa tulla pimeä ja hiukan kylmäkin. Aika lähteä syömään pelmeneitä.

Kattokierros Pietari

You Might Also Like

No Comments

Leave a Reply