Koti

Kas tällainen koti

Joku saattaisi sanoa askeettiseksi, minä sanon minimalistikseksi. Tai ehkä keskeneräiseksi.

Täältä täällä kuitenkin nyt näyttää.

Taulut nojailevat seiniin, samoin miehen polkupyörä. Huonekalut etsivät parhailta tuntuvia paikkoja, ja niin kauan kuin homma on kesken, ei taulujakaan kannata naulata seinille.

Nuo kahdet Annette Juuselan maalaamat surumieliset kasvot istuisivat vanhan pirttipöydän päähän, mutta äitini on vakuuttunut, että tarvitsemme tuohon kohtaan astiakaapin, joten voi olla, että taulut löytävät lopulta paikkansa jostaki muualta.

Olohuoneen katosta roikkuva Ikean pölypussivalaisin ei ole ehkä sieltä kauneimmasta päästä, mutta jotenkin pidän silti sen veikeästä olemuksesta.

Makuuhuone taitaa olla suosikkini – ehkä siksi, ettei se tunnu yhtä keskeneräiseltä kuin muut tilat. Kannoimme sinne sängyn, nojatuolit ja pienen pöydän. Sopivat paikoilleen paremmin kuin uskoin.

Maton levitin ensin huoneen suuntaisesti, mutta se ei toiminut yhtään. Sitten käänsin sen vinoon ja siihen se jäi.

Päiväpeittoa meillä ei ole, eikä ehkä tulekaan. Tyynyjä sen sijaan on useampi ja sänkykin yleensä pedattu.

Työhuoneessa on tällä hetkellä vain kattovalaisin ja pyykkiteline, keittiöön haaveilen vanhaa lautashyllyä ja välitilaan rekkiä, johon ripustaa kattilat ja muut kokkailuvälineet. Eteisestä puuttuu valaisin ja kaapista vaatetangot.

Kesken siis on ja saa ollakin. Tästä asunnosta on tarkoitus tehdä koti pitkäksi aikaa, eikä tällaisia asioita voi kiirehtiä.

Onneksi on kuitenkin maailman värikkäin räsymatto, työllä ja tuskalla itse leikattu ja liimattu kissavalaisin sekä monta muuta juttua, jotka ovat vähän hassuja ja samaan aikaan aivan ihania.

You Might Also Like

No Comments

Leave a Reply