Elämä

Ikäkriiseistä ja unelmista

Kun vuosi sitten täytin 25, podin melkoista kriisiä. En suoranaisesti vanhenemisesta, mutta kaikesta muusta kylläkin. Kriiseilin työpaikasta, elämäntilanteesta ja -tavoitteista, tyylistä, arjen rutiineista, harrastuksista, vaikka mistä.

Bean Bar 1Silloin en osannut mieltää sitä ikäkriisiksi, mutta jotakin sellaista se oli. 25 vuotta, neljännes sadasta, ihan hiton paljon – mihin oikein olen tuhlannut sen?

Koin etten ole saanut mitään aikaiseksi tai ole lähelläkään sitä pistettä, jossa haluaisin olla. Kaikkein pahinta oli, että aloin verrata itseäni muihin: tuo yksi on jo unelmaduunissaan, toinen perusti vastikään oman yrityksen, kolmas suunnittelee häitä ja sillä yhdelläkin kaverilla on jo lapsi.

Vuosi sitten saatoin esimerkiksi ajatella, että pitäisi olla menossa naimisiin tai hankkimassa lapsia, vaikka todellisuudessa en toistaiseksi haaveile kummastakaan. Mutta kun kaikki muut tuntuivat tekevän niin.

On järjetöntä verrata itseään muihin – varsinkin, jos unelmoi jostakin aivan muusta. Ja sittenkin vaikka unelmoisi juuri siitä, mitä jollakulla toisella on.

Uskon, että asiat tapahtuvat silloin, kun niiden kuuluukin tapahtua. Oma unelmaduuni saattaa olla ihan kulman takana. Voi vain olla, että pitää oppia jotakin ennen sitä ollakseen valmis. Sama juttu parisuhteissa: sopiva tyyppi tulee kohdalle silloin, kun sille on tilaa ja suhteeseen on valmis.

Bean Bar 3Kun 25 tuli täyteen, kyseenalaistin kaiken mahdollisen. Sen, kuka olen, mitä teen, mistä haaveilen, mitä haluan tehdä, millainen olla ja mihin käyttää päiväni.

Kun kaiken kyseenalaistamisen jälkeen sitten vihdoin aloin päästä paremmin perille itsestäni, osasin myös alkaa muuttaa niitä asioita, joihin en ollut tyytyväinen. Kun olin kirjoittanut unelmani ylös, osasin myös paremmin alkaa tavoitella niitä.

Se tosin taisi olla helppo vaihe. Paljon vaikeampaa oli ymmärtää, mistä ihan oikeasti itse haaveilee. Aika monien haaveiden huomasin olevan jonkun muun kuin minun. Tai vain sellaisia asioita, joista muka kuuluu haaveilla.

Vuosi sitten olisin toivonut jonkun kertovan minulle, mitä pitää tehdä. Sanoa, että kuule Reetta, sinä olet tällainen tyyppi ja näin sun nyt kannattaisi tehdä. Näitä asioita tavoitella ja tähän tähdätä. Lopulta kuitenkin se monta kuukautta kestänyt itseni etsiminen oli juuri se, jota tarvitsin.

Bean Bar 5Vuodessa on tapahtunut paljon, varsinkin korvien välissä. Tänään tuntuu huojentavalta viettää syntymäpäivää. Kriiseilyt – ainakin ne pahimmat – ovat toistaiseksi tiessään ja on vain hyvä olla. 26 on niin kovin paljon armollisempi ikä kuin 25.

Siispä nappaan kainaloon kasan kavereita ja pullon kuohuvaa, suuntaan Aurajoen varrelle tai Vartionvuorenmäelle ja nautin siitä, että olen tässä nyt. Samalla odotan jo jännityksellä, mitä seuraava ikävuosi tuo tullessaan.

Kuvat otti Siiri Saarela

You Might Also Like

2 Comments

  • Reply
    siiri
    09/05/2016 at 18:33

    viisas & kaunis nainen <3 onneksi ollaan tavattu & tutustuttu – osaat sanoa aina oikeat asiat, oikealla tavalla.

  • Leave a Reply