Ajatuksia

Essena O’Neill ja me muut

blogit jas omeOlen elokuusta asti pohtinut paljon bloggaamista. Miettinyt paljon sitä, mistä haluan kirjoittaa ja minkälaisia asioita jakaa. Olen kyseenalaistanut itseäni ja siinä sivussa bloggaamista ylipäätään. Pohtinut, kuka olen ja mitä haluan sanoa.

Vähän samoja juttuja kuin aika monissa otsikoissa näkynyt aussimalli Essena O’Neill.

Tytön tarina tuntuu kuitenkin herättäneen keskustelua pääosin somen aitoudesta ja siitä, mitä kauniit, mutta lavastetut kuvat tekevät monien – etenkin nuorien naisten – itsetunnolle. Itse en jaksa edes osallistua tähän keskusteluun, koska samaa käydään läpi aina muutaman vuoden välein. Joskus aiheena on kuvien retusointi, joskus huippumallit, nyt some.

Minua sen sijaan kiinnostaa se kaikki muu, mitä Essena on halunnut sanoa. Ei somen aitous, vaan se, minkälaista maailmankuvaa sen avulla välitetään. Sillä siihen aika moni meistä voi vaikuttaa – oli Instagram-seuraajia sitten 10 tai 10 000.

Uskon nimittäin siihen, että Essenan tempauksen tavoitteena oli nimenomaan nostaa esille muita asioita kuin aitous – kuten vaikkapa sen, että jokaisella meistä on vapaus ja vastuu valita, minkälaisia asioita nostamme esille. Hän mainitsee jossakin muun muassa siitä, että olisi itse hyvillä mielin jakanut rahaa vastaan kuvia esimerkiksi vegaaniruoasta, sillä se on hänelle tärkeä asia.

bloggaaminen ja someSitten samalla on someähkyä ja -ahdistusta. Liikaa tietoa, liikaa kuvia, liikaa palveluita, liikaa blogipostauksia, liikaa kaikkea.

Vain hetki sitten julkaistiin this.cm – sosiaalisen media palvelu, jossa voi jakaa päivittäin vain yhden linkin, sitäkin merkittävämmän siis. Ei tule linkattua ihan kaikkea mahdollista vain henkilöbrändäyksen, kauniin kuvan tai pätemisen nimissä, vaan sellaisia juttuja, jotka erottuvat joukosta ja jotka saattavat ihan oikeasti kiinnostaa muitakin.

bloggaaminen ja some 2Kai tämä ja Essenan tarina ovat myös merkkejä slow web movementia ja siitä, mihin suuntaan olemme sosiaalisen median käytön suhteen menossa.

Minulle tulee mieleen Seth Godinin the Purple Cow, jossa puhutaan siitä, kuinka asioiden pitää olla erikoisia, että niistä viitsii mainita eteenpäin. Kuitenkaan tällaisena klikkihakuisuuden aikana huomion herättäminen ei enää riitä, vaan sisällön pitää olla merkityksellistä. Sen pitää olla enemmän kuin parin lauseen otsikko tai asupostaus ilman tekstiä. Pitää ihan oikeasti sanoa jotakin.

Ja se kumpuaa kummaltakin puolelta ruutua: lukijat haluavat merkityksellisempää sisältöä ja sitä luovat haluavat sanoa jotakin enemmän. Oikeita asioita, pitkiä tekstejä. Ei vain kauniita kuvia tai tyhjänpäiväisiä kirjoituksia.

some bloggaamnenMinäkin haluan luoda merkityksellisempää sisältöä. Olen luvannut itselleni – ja siinä samalla myös sulle – että koitan parhaani mukaan julkaista blogissa jotain enemmän. Kirjoittaa oikeista aiheista: niistä, joista puhun ystävieni kanssa ja jotka nousevat aina pinnalle. Sellaisista jutuista, jotka jostakin syystä ovat itselle erityisen merkityksellisä. Sellaisia juttuja, joita haluan jakaa ja joista haluan keskustella.

Kuten nyt vaikkapa tämä some ja slow web movement. Se, mihin mahdetaan olla menossa ja minkälaista maailmaa jokainen meistä haluaa olla luomassa.

Onpa muuten onni, että nimesin blogin aikaan näin tylsästi, sillä tuntuisi vähän haastavalta kirjoittaa kaikesta mahdollisesta maan ja taivaan väliltä, jos nimi olisi Fashion-jotakin.

You Might Also Like

No Comments

Leave a Reply