Yleinen

Elokuvasuositus: Foxcather

Tuntuu hölmöltä suositella juuri nyt yhtään elokuvaa, sillä katsomisen arvoisia pätkiä ilmestyy näin Oscareiden alla kuin sieniä sateella.

Suosittelenpa silti. Silläkin uhalla, että saan viikon päästä olla kehumassa jotain toista maasta taivaisiin.

Aloitetaan sillä, mikä minun mielestäni tekee elokuvasta hyvän. Tärkeintä on, että elokuva saa tuntemaan jotakin. Oli se sitten ihastusta ja pakahtumista, vatsanpohjasta nauramista tai sydäntä raastavaa ahdistusta.  Hyvä elokuva herättää ajatuksia ja saa pohtimaan – parhaassa tapauksessa jopa kyseenalaistamaan omia mielipiteitä ja olettamuksia.

Bennet Millerin ohjaama Foxcatcher tekee molempia. Hidastempoista ja lähes musiikitonta elokuvaa on painostava katsoa ensimmäisestä kohtauksesta alkaen; puolen välin jälkeen sydäntäriipivää ja lopuksi kauhistuttavaa, eikä samalla voi kuin ihailla, miten katsoja saadaan eläytymään, vaikka aihepiiri olisi kaukana omista mielenkiinnon kohteista.

Illalla nukkumaan mennessä uni ei meinaa tulla, kun ajatukset pyörivät elokuvan teemoissa. Sitä pyörittelee henkilöiden välisiä suhteita ja peilaa niitä omaan elämään; pohtii, mitä kaikkea oikeastaan vihjattiin ja mitä jätettiin kertomatta; mitä haluttiin sanoa ja tuoda esille.

Lyhyesti: Foxcatcher kertoo kahdesta painijaveljeksestä sekä miljonääristä, joka kutsuu lopulta kummatkin veljeksistä tilalleen treenaamaan tai valmentamaan painia ammattimaisesti – tavoitteena kultamitali Soulin 1988 Olympialaisista. Hyvältä kuulostava tarjous saa alkumetreistä lähtien pahaa enteileviä piirteitä ja ikävät aavistukset vain kasvavat sitä enemmän, mitä pidemmälle elokuvassa päästään. Tieto siitä, että Foxcather perustuu (melko pitkälti) tositapahtumiin, tekee tarinasta entistä mielenkiintoisemman.

Joillakin elokuvilla tuntuu olevan terapeuttinen vaikutus. Mitä vaikeampi aihe, sitä tehokkaampi se tuntuu olevan. Ihan kuin pääsisi käsittelemään erilaisia aiheita ja tilanteita vierestä, mutta vähän kuin samalla osallistuen. Sitä joutuu miettimään, miten itse käsittelisi vaikean tilanteen ja selviytyisi siitä.

Jos pidät hidastempoisista ja ahdistavista elokuvista, katso Foxcather. Ja niille, jotka sen ovat jo nähneet, suosittelen tutustumaan tähän artikkeliin, jossa verrataan elokuvan ja tositarinan eroavaisuuksia.

You Might Also Like