Yleinen

Elämä tässä viime aikoina

Olen pohtinut paljon, millainen on ideaaliversio minusta ja ideaaliversio arkipäivistäni. Olen myös huomannut, ettei ideaaliversio ja oikea versio monelta osin korreloi toisiaan ja ajatellut, että asialle pitäisi tehdä jotakin.

Olen pakastanut mansikoita ja panikoinut niiden loppuvan liian aikaisin siihen nähden, kuinka paljon haluaisin mansikoita syödä kesäisin.

mansikka-aikaJuhannus_kasviksetOlen suihkinut hiuksiin suolasuihketta ja kuvitellut olevani jossakin meren äärellä, vaikka olenkin toimistolla.

Olen hakenut lounastarpeet kauppatorin kojuista ja koonnut niistä itselleni salaatin, jonka päälle olen heittänyt nyhtökauraa ja vuohenjuustoa.

Olen opetellut taas heräämään kello 06:00, koska elämä yleensäkin on parempaa, kun herää aikaisin.

Olen haaveillut huurteisen vaaleanpunaisista hiuksista, uudesta kodista ja omasta työpisteestä kotiin.

Juhannus_3Olen alkanut kirjoittaa aamusivuja eli sekalaisia ajatuksia yöunien jälkeen paperille. Kuulostaa hölmöltä, mutta on yllättävän meditatiivista. Kaiken mahdollisen paperille purkaminen heti ensimmäisenä aamulla rauhoittaa mieltä ja selkeyttää ajatuksia.

Olen lukenut enemmän kuin hetkeen. Yöpöydälläni on kolme kirjaa, joista valitsen sen, joka sillä hetkellä eniten puhuttelee. Yksi on söpö self help -opas, kaksi muuta romaaneja.

Olen joogannut ja miettinyt, että hitto tätä pitäisi tehdä useammin.

Juhannus_vaaleanpunaiset_1Juhannus_7Olen katsellut asuntoja ja pohtinut, missä haluaisin asua seuraavat viisi tai kymmenen vuotta – tai kenties sitäkin pidempään.

Olen odottanut kuumeisesti, että Pokémon Go tulee Suomeen ja haaveillut nappaavani Magikarpin ja kouluttavani siitä Gyaradoksen, lemppari-pokémonini.

Olen tehnyt töitä kotona etänä ja paikan päällä hiljaisessa toimistossa, jossa on aivan erilainen tunnelma kuin muina vuodenaikoina.

kansikuva 1Juhannus_2Olen suunnitellut eräretkiä, melontaretkiä ja suppailuretkiä, patikkareissuja sekä ulkomaanmatkoja. Tai no suunnittelut ja suunnittelut, lähinnä haaveillut.

Olen myös opetellut sanomaan ei. Toistaiseksi olen onnistunut aika heikosti. Löysin itseni maanantaiaamuna kahdeksalta neuvottelemassa Tanskassa työskentelevän ystäväni kanssa matkakirjoittamisesta freelancerina. Onneksi kirjoittaminen on aika ihanaa, joten en tunne (ihan kauheasti) syyllisyyttä tästä.

Olen yrittänyt suorittaa vähemmän ja olla itseäni kohtaan armollisempi, opetella ottamaan iisimmin, olla hetkessä ja nauttia siitä. Näitä perusjuttuja meikäläiselle siis, vähän väliähän teen tätä.

You Might Also Like

2 Comments

  • Reply
    Mari
    15/07/2016 at 23:50

    Oli ihana tavata eilen :) :) :)

  • Leave a Reply