Yleinen

Easy like Sunday morning

Iittala Taika siniset kahvikupitMinulla oli pienenä tapana herätä ennen (muumi-)herätyskellon iloista pirinää ja lukea sillä hetkellä kesken olevaa kirjaa – luultavasti jotakin Neiti Etsivää – ja eläytyä salapoliisitarinaan ennen varsinaista päivän aloitusta. Herätyskellon soidessa ei harmittanut, että piti nousta ylös sängystä, vaan että piti jättää jännittävä kirja kesken. Torkuttaminen oli täysin tuntematon termi.

Jossain vaiheessa (opiskeluaikoina) opin kyllä senkin. Opin myös valvomaan ja elämään pitkiä aikoja viiden tunnin yöunilla. Ja juomaan monta kuppia kahvia päivässä jaksaakseni olla tehokas minuuttiaikataulutetussa arjessani. Tarpeeksi tätä jatkettuani aloin olla kuin elävä kuollut. Jaksoin kyllä, eikä pahemmin väsyttänytkään, mutta en minä ihan perillä kaikesta ollut. Sairastelinkin usein.

Nykyään olen tarkempi yöunista ja hyvinvoinnista. Vaikka kroppa kestää kaikenlaista kohtelua, on huomattavasti mukavampaa voida hyvin. Nukkua tarpeeksi pitkät yöunet, herätä virkeänä, jaksaaaidosti ilman loputonta kahvinkulutusta toisin kuin opiskeluvuosinani, jolloin join sitä paljon, eikä sen maulla ollut niin väliä. Kunhan sitä oli. Ranskasta palattuani ja etenkin viime kuukausina olen ottanut tavaksi juoda kupin tai kaksi töissä, enkä oikeastaan sen enempää, ellei satunnaisia vierailuja Cafe Artiin lasketa.

Viikonloppuisin sen sijaan keitän pannullisen tai puolikkaan minulle ja poikaystävälleni ikivanhalla (uusi on ostoslitalla!) Moccamasterilla, jonka alkuperäinen hajonnut lasipannu on korvattu sattumalta keittimeen sopivalla teräspannulla. Kiireettöminä viikonloppuaamuina kahvi nautitaan keittiön ison puupöydän ääressä ajan kanssa kokatun aamupalan ja letkeän musiikin parissa. Näinä hetkinä kahvi maistuu ihan erityisen hyvältä. Silloin saatan juoda sitä vähän enemmänkin.

You Might Also Like

No Comments

Leave a Reply