Kaupungeista, jotka syöpyvät mieleen ja sieluun

Toiset kaupungit syöpyvät syvemmälle sieluun kuin toiset. Ensin on vain hymynkare ja pilke silmäkulmassa, sitten hetket, jotka muuttuvat muistoiksia, myöhemmin ikävä ja lopulta tarve kokea kaikki uudelleen tai nähdä enemmän. Minulle sellaisia kaupunkeja ovat Sevilla, Pariisi ja San Sebastian, mutta kaikkein eniten Pietari. Joka kerta astuessani Allegrosta ulos, hämmästyn Pietarin kokoa. Miten tällainen kaupunki voi […]

Read more

Nähtävää & koettavaa Pietarissa

Lyhyestä virsi kaunis, joten jätä alkulöpinät sikseen ja sanon vain, että tässä olisi lista hyväksi havanituista jutuista toteutettavaksi Pietarissa. Koettavaa 1. Grand Maket eli pienoismallimuseo Kuvittele yksi valtava, lähes koko Venäjää ja sen eri alueita esittävä, liikkuva, interaktiivinen pienoismalli, joka on aivan täynnä pieniä yksityiskohtia ja katseltavaa. Me vietimme museossa reilut kaksi tuntia ja pidempäänkin olisimme […]

Read more

Muistan miltä auringonlasku näyttää kattojen korkeudella

Ai tässäkö ne pääsiäisvapaat nyt ovat? Tuntuu siltä kuin olisivat tulleet yhtäkkiä jostakin kulman takaa. Mikäs siinä toisaalta, kelpaavat kyllä. Vietän ne nimittäin Pietarissa. Nahkatakki – Selected Femme Lakki – Costo Kaulahuivi – Balmuir Mokkanilkkurit Espanjasta Matkalaukku – isän vanha En ole muuten tainnut yhteenkään toiseen kaupunkiin palata niin nopeasti takaisin kuin nyt Pietariin. En […]

Read more

Pietari paikallisen silmin – Vasilievsky

Kysyn häneltä, mikä Pietarissa on parasta. Hän naurahtaa ja minä arvaan vastauksen ennen kuin hän ehtii sitä sanoa. Vasilievsky. Saari, jonka Pietari Suuri tarkoitti alunperin kaupungin keskustaksi, yhtä komeaksi kuin Venetsia. Ehkä tässä jotakin Venetsian kaltaista onkin, kanaalit vain ovat muuttuneet lähes viivasuoriksi kaduiksi ja niiden keskellä kulmikkaat, punavalkoiset raitiovaunut köröttelevät edestakaisin satunnaisiin aikoihin.

Read more

Kierros Pietarin kattojen yllä

Astumme Vladimirsky Prospektilta pienelle kerrostalojen reunustamalle sisäpihalle. Viereisen ravintolan työntekijät polttavat savukkeita, me avaamme oven yhteen rakennuksista. Rappukäytävän kiviportaat, jotka ovat kuluneet samalla tavalla kuin vanhojen kirkkojen tornien portaat yleensä ovat, sillä tavalla pyöreiksi ja sileiksi, johtavat vanhan rakennuksen ylimpään kerrokseen. Pidän kiinni valurautaisesta kaiteesta ja kurkin kerrosten välissä avoimista ikkunoista sisäpihalle. Jännittää.

Read more