Yleinen

No jokos sitä uskaltaisi?

kietaistu 3Olen alkanut kävellä töistä kotiin. Kolmen ja puolen kilometrin aikana ehtii sopivasti hukkumaan ajatuksiinsa ja päästämään niistä myös irti. Käy melkein meditaatiosta. Välillä soitan äidille tai isälle ja höpöttelen arkipäiväisiä asioita. Samalla ihailen Turkua: tuomiokirkon kuusta, vanhoja kivitaloja, pimeää jokivartta ja laivojen valoja. Käveleminen ja siinä samalla asioiden ajatteleminen kaikessa rauhassa tekevät hyvää, etenkin niinä päivinä, kun ajateltavaa on paljon, eikä itse meinaa pysyä perässä.

kietaistu 6kietaistu 8Huivi Balmuirilta
Takki Mangosta
Aurinkolasit Specsaversilta

Tuossa yhtenä päivänä töiden jälkeen kävelin taas kotiin. Uppouduin ajtuksiini. Hämeenkadulla valoissa seisoi maata viistävään ulsteriin pukeutunut, harmaahiuksinen, pitkä ja hoikka papparainen, joka ihan vähän ennen valojen vaihtumista vihreäksi huikkasi minulle pilke silmäkulmassaan: ”No jokos sitä uskaltaisi?” Sitten ne valot vaihtuivatkin ja me kävelimme tien toiselle puolelle. Hän vähän varovaisemmin, minä pitkiä askeleita lompsien. Hymyilytti.

Kirjastossa tapasin toisen harmaapäisen herrasmiehen, joka vihelteli niin kovaan ääneen, että koko rakennuksen vanhalla puolella raikasi. Tuli hyvä mieli.

kietaistu 5Kävely tekee hyvää, samoin vieraat ihmiset, jotka uskaltavat sanoa jotakin mukavaa. Tai sitten vihellellä julkisilla paikoilla hyväntuulisesti. Täällä länsirannikolla se kun ei tunnu olevan kovin yleistä.

Jossain vaiheessa ajattelin ihan oikeasti alkaa meditoimaankin, se tekisi hyvää. Kävely ajaa ehkä asian siihen asti.

You Might Also Like

No Comments

Leave a Reply